Äiti ja poika golfturisteina The Openissa

Kirjoittaja on innokas golfin seuraaja ja hän oli lähtenyt paikan päälle seuraamaan huippugolfia. Mukana oli hänen 13-vuotias poikansa. Seuraavassa mukava matkakertomus The Openin kokemuksista.

 

Vuosi sitten kesällä katsoimme televisiosta British Openia ja tuumailimme, että kuinkahan tuonne pääsisi. Ajatus kypsyi ja joulun aikaan aloimme sanoista tekoihin. Päätimme lähteän reissuun perheen 13- vuotiaan kanssa.

The Openin nettisivujen kautta liput hoituivat kätevästi. Kids go free eli alle 16- vuotiaat pääsevät aikuisen mukana samalla lipulla. Päätimme ottaa liput kahdelle viimeiselle päivälle. Tämä olikin hyvä ratkaisu, sillä alueen hahmottamiseen ja siihen, kuinka kisoja kannattaa seurata, kuluikin aikaa. Vaikeinta oli valita, minne menee ja ketä seuraa milloinkin, kun mieli teki mennä kaikkialle.

Majoituimme Glasgowssa. Sieltä hotelli löytyi kohtuuhintaan. Ymmärrettävästi Troonin lähellä lähes kaikki paikat olivat jo tammikuussa täynnä ja hintataso pilvissä.

Varustauduimme kisapäivään pakkaamalla reppuun villapaidat ja pipot. Troonin tuulisessa kelissä tuulitakille todella oli käyttöä.

Lähdimme lauantaina aikaisin liikkeelle, koska pelikin oli jo käynnissä. Glasgown asemalta kulki junia Trooniin ja reitit oli hyvin opastettu. Junalippu oli myös ”kids go free” eli teinistä ei mennyt maksua. Troonin asemalla myytiin menopaluulippuja bussiin, joka kulki kisapaikalle. Kuljetukset olivat erittäin hyvin organisoitu ja jonot etenivät sutjakkaasti.

Päästyämme kilpailualueelle lähdimme heti väylille katsomaan peliä. Seurasimme eri ryhmiä satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen lähdimme harjoitusalueelle katsomaan, kun Ricky Fowler ja Rory MCIlroy lämmittelivät kierrostansa varten.

Lauantaina viihdyimme paikanpäällä 11 tuntia, välillä katsomossa, mutta enimmäkseen kävellen. Kisa-alueella oli lukuisia kioskeja, joista sai ruokaa ja juomaa. Sekä tietysti isoja screeneja, joista saattoi seurata pelin kulkua.

Tunnelma katsomoissa oli iloinen. Pelaajille annettiin keskittymisrauha, onnistumisille taputettiin ja kannustusta jaettiin myös heille joiden putti meni reilusti ohi.

Sunnuntaina menimme aamusta väylän 8 katsomoon. Istuimme parisen tuntia jännittämässä, että pyörähtävätkö pallot greeniltä bunkkeriin vai pysyvätkö paikoillaan. Onneksi olimme aamulla napanneet aseman kioskista sadeviitat, niille oli käyttöä.

Seuravaaksi lähdimme Rory Mcllroyn ja Emiliano Grillon ryhmän mukaan. Seurasimme väylä väylältä peliä suuren seurueen mukana.

Päivän virhe tapahtui siinä, että väylän 17 jälkeen päätimme käydä syömässä ja sitten vasta mennä 18 greenin katsomoon. Kun pääsimme katsomon portaille, edessämme oli pitkä jono. Ystävällinen henkilökunta kertoi, että katsomo suljetaan kohta kokonaan. Päätimme, että periksi ei anneta, jonotamme, kunnes ihan oikeasti portti on suljettu. Tämä kannatti. Henkilökunta huuteli yksittäisiä katsojia paikoilleen, ensin paikan sai poikani ja lopulta minäkin.

Ehdimme näkemään 18 greenillä kilpailun viisi viimeistä ryhmää. Tunnelma oli uskomaton, kun yleisö seisten hurrasi pelaajille, jotka saivat urakkansa päätökseen. Sokerina pohjalla Henrik Stensonin jäätävä putti viimeisellä greenillä ja voittotuuletukset. Viereiset katsojat luulivat minua ruotsalaiseksi, otin iloisena onnitteluja vastaan.

-Päivi