1970-luvun naishuipuille Suomessa bogey oli par – SM-kisoissa nainen ajaa ensimmäistä kertaa tuloksessa miesten edelle?
Naisgolfin taso Suomessa on varsin hyvä, vaikka tyttöjunioreita ja lajiin panostavia naisia on edelleen valitettavan vähän.
Tätä kirjoittaessani SM-kisojen neljäs ja ratkaiseva kierros on meneilllään. Miehet ja naiset pelaavat tuloksellisest lähes tasatahtiin. Sekin on mahdollista, että ensimmäistä kertaa kisojen historiassa naisten tulos on miesten tulosta parempi.
Naisten golf on Suomessa mennyt valtavasti eteenpäin niistä ”kivikautisista ”ajoista 60-luvun lopulta ja 70-luvulta, jonne omat muistikuvani ulottuvat.
Naisia noin 2 000 harrastajan joukossa oli arviolta neljännes. Junioreita oli kourallinen, tyttöjen määrä joitakin kymmeniä.
Aikakausi jolloin naishuipuille bogey oli par
SM-kisat toivat ”työpaikalleni”( caddienä Talissa 1969- ) Erkko Trophyn tavoin vuosittain maaamme parhaat pelaajat.
Mestaruudet ja mitalit jäivät muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta HGK:n pelaajille, muista seuroista osallistumislistalla olleet naiset laskettiin yhden käden sormilla.
Tasoero miesten ja naisten välillä oli järkyttävän suuri.
Miesten sarjan mestari Jusa Hämäläinen voitti vuoden 1973 kisan lopputuloksella 291,+7.
Naisten kisa oli loppuratkaisultaan hurja thrilleri. 13-vuotiaan pojan silmien verkkokalvoille etenkin viimeisen reiän taistelu jäi elävästi mieleen. Kolmen kierroksen jälkeen kisaa johtanut Leila Kalliala hyytyi kuumassa ilmassa ja kisajännityksen yhteisvaikutuksesta. On hyvä muistaa, että Suomen golfin ensimmäisinä vuosikymmeninä 72-reän kisat pelattiin kahden päivän aikana.
Talin 18:n saarni sulki Kallialalta pariin otteeseen portin viheriölle ja Pirkko Väänänen porhalsi ohi SM-kisojen kultamitalistiksi
Tuplaa parempaa tulosta ei Väänäsenkään tarvinnut päätösreiällä tehdä, silllä Kallialan score oli muistikuvani mukaan yhdeksän tai kymmenen.
Lopputulokset kierroksella olivat jäätäviä. Väänäselle 95 (+24), Kallialalla 98 (+27), ja pronssin napanneelle Ann-Mari Nordbergille 90 (+19).
Pirkko Väänäsen neljän kierroksen lopputulos oli 359, 75 yli parin ja kolme yli bogeyn. Eroa Jusa Hämäläisen tulokseen kertyi 68 lyöntiä. Käytännössä yksi lyönti pelattu reikää kohden.
Aiheeseen liittyen, caddieaikojeni vavisuttavimpiin kokemuksiin kuuluvat naisten PM-kisat Talissa 70-luvun alussa. Pääsin mailapojaksi Tanskan Karin Siegumfeldtille.
Hymyilin kuin hangon keksi, sillä Siegumfelt oli kisojen ylivoimaisesti tyylikkäin, kaunis nainen. Muutaman lyönnin rangella nähtyäni iloitsin ymmärrettyäni, että saisin kisaviikon aikana nähdä naisen esittämänä peliä, jollaista ei aiemmin Talissa oltu koettu.
Siegumfedtin, kuten kaikkien ruotsalaisten ja useimpien tanskalaisten naispelaajien pelitaso oli valovuoden suomalaisia edellä.
300 lyönnin rajan rikkominen kesti pitkään
Tasoerot miesten ja naisten välillä kutistuivat, mutta hämmästyttävän pitkään kesti, kunnes ensimäinen naispelaaja alitti SM-kisoissa neljän kierroksen yhteistuloksessa 300 lyönnin rajan. Tämän teki Niina Laitinen 1994.
Tätä edellisenä vuonna miesten sarjassa voittaja, Mikko Rantanen (-5) pelasi ensimmäistä kertaa alle parin.
Naisten SM-kisoissa Minea Blomqvist-Kakko (-2) oli ensimmäinen, joka Ruuhikoskella 2002 alitti parin.
Krista Junkkarilla (-10) on edellisvuodelta SM-kisojen naisten sarjan ennätys, miehistä parhaan tuloksen -23 on mestaruusvuonnaan 2012 historian kirjoihin vienyt Tapio Pulkkanen.
Kun Ruuhikosken SM-kisoissa kärkiryhmät olivat pelanneet muutaman reiän, miesten sarjan paras oli vain lyönnin naisten kärkinimeä edellä.
70-luvun alkupuolella, myöhemminkin on naisten kilpagolfia vähätelty hyväntahtoisesti.
Nykyään peukkua nousee naisten liikunnalle ja urheilulle joka suunnalta.
Golfissa tasa-arvo on varsin pitkällä, vaikka miesten osuus harrastajamäärästä tuntuu lukittuneen yli 70 prosenttiin.
