Golfaamaan bussilla? Legendaarinen Lakisto haastaa kokeilemaan!

SHG:n Lakisto kenttä on toiminut kasvualustana monelle suomalaiselle huippupelaajalle. SHG on toiminut yhtenä suomalaisen golfin tunnetuimmista ”urheiluseuroista” läpi historiansa, onko osasyy siihen, että bussin päätepysäkki on 12 metriä klubitalon ovesta?

Suur-Helsingin Golf pitää kohtalaisen erikoisesti sisällä kaksi kenttää, jotka sijaitsevat monella mittarilla hyvin kaukana toisistaan. Autolla klubilta toiselle siirtyminen vie toki vain reilut viisi minuuttia, mutta kilometrejä Lakiston ja Luukin klubien välissä on reilut viisi. 

SHG:n toimitusjohtajana toimii golfopettajana ja valmentajana nimensä tehnyt Jarkko Raski. Itsekin innokas pelaaja halusi nostaa esille Lakiston kenttää ja sinne bussilla pääsemistä. 

”Ehdottomasti pitäisi informoida ihmisiä siitä, että golfaamaan voisi tulla myös bussilla. Ei kaikilla ole aina autoa käytössä varsinkaan Helsingin keskustassa, joten bussilla golfaamisen kynnystä voisi madaltaa”, Raski heitti ilmoille. 

Haaste oli heitetty, joten ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan. Jotta asiat eivät olisi niin yksinkertaisia, päätimme ystäväni kanssa valita päiväksi koko kesän kuumimman sunnuntain, jolloin lämpömittarit kipusivat yli 30 asteen. 

Bussi 345 – suunnaksi Rinnekoti

Bussi numero 345 lähtee Elielinaukiolta sunnuntaisin tunnin välein. Arkisin ja ruuhka-aikaisin se kulkee luonnollisesti kaksi-kolme kertaa tunnissa. Matka-ajaksi reittiopas kertoo vajaan tunnin. Bussi etenee tasaisen tappavaa maisemareittiä Manskulta kohti Pitäjänmäen liikenneympyrää ja Vihdintietä.

Vihdintie ei varsinaisesti ole suomalainen versio Autobahnista, sillä matka tuntuu tökkäävän jokaiseen pysäkkiin ja liikennevaloon. Legendaarinen sanonta ”autolla olisit jo perillä” saattaa helteisenä päivänä tuntua kovin osuvalta. 

345 kuljettaa ilmeisen paljon ihmisiä myös kohti Odilammen uimarantoja ja sinne taisi olla enemmän tunkua kuin golfkentälle. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin bussin etuosassa istuvan nuoren pojan: ”Katso, tolla taitaa olla Wilson Staffin lätsä päässä – varmaan täällä on joku muukin hullu kyydissä”, heitin kaverilleni. 

Bussi tyhjeni Luukin kentän kohdalla, jossa ilmeisesti tämä kuuluisa lampi sijaitsee. Ilmastoinnin ollessa bussissamme rikki, jouduimme itsekin lähes vakavasti harkitsemaan pientä välikastautumista ”hellevetti” -päivänä. 

Maisemankatsojille voin kertoa, että matkan varrella silmiin osui muun muassa lampaita ja hevosia, joten ei se missään nimessä turha retki ollut tuijotella ikkunasta ulos! 

Noin tunnin lähdöstä olimmekin jo perillä SHG:n Lakisto -kentällä! Ei ehkä nopeaa, mutta eipä se autollakaan olisi tullut kuin 15 minuuttia nopeammin. 

Ere Kokkosen suunnittelemaa Lakiston kenttää on uudistettu onnistuneesti viheriöremonteilla, sekä muutamalla väylämuutoksella

Lakistossa on panostettu golfautoiluun!

Lakiston kenttä on tullut tunnetuksi jo ennen uudistustaan yhtenä Suomen kinkkisimmistä ja mäkisimmistä. Kentällä on kohtalaisen paljon pieniä ja jyrkkiä nousuja sekä laskuja. Vielä kun ottaa tämän huomioon, niin päivävalintamme oli todella ”haastava”, eikä ehkä se kun tämän projektin toteuttaisi huvin vuoksi. 

Nautimme kuitenkin elämyksistä ja eivätkö ne ole ikimuistoisimpia silloin kun eteen saatetaan heittää vähän muutakin kuin euforiaa? Etuysi Lakistossa lähtee liikkeelle kahdella väylällä, jolle ei ole tehty mitään muutoksia. Eikä ole tarvinnutkaan, sillä mielestäni kyseessä on lähes kentän kaksi parasta väylää. 

Ykkösellä lyödään alamäkeen vältellen yksinäistä bunkkeria oikealla ja mitan puolesta väylän poikki kulkevaa ojaa. Simppeli ja todella toimiva väylä kaksitasoviheriöllä. Kakkonen on ylivoimaisesti oma suosikkini, yksi Suomen parhaista par-kolmosista. 

Silmään se saattaa monelle näyttää perusreiältä, jossa on oikealla vesi ja vasemmalla bunkkeri. Viheriö on kuitenkin todella nerokkaan muotoinen, eikä takalipulle lyödessä tilaa ole juuri lainkaan. Lyhyt ja viheliäs reikä, jossa tuulen haistaminen takana ja sivulla olevan metsän takia saattaa olla ajoittain todella haastavaa. Saanen kertoa lyöneeni ylivoimaisesti päivän parhaan lyönnin takalipulle reiluun metriin. Upotin myös putin. 

Väylä kolme on pysynyt kohtalaisen samanlaisena kuin ennen uudistusta (joitain uudistuksia siinäkin), mutta väylät 4-6 ovat täysin uutta tuotantoa. Vitosväylästä moni voi olla montaa mieltä, mutta tilan takia suunnittelija on ollut ilmeisen pakkoraossa. Lyhyt par-nelonen pienellä viheriöllä on tavallaan nerokas, tavallaan liian haastava viheriön muotojen osalta. Kukin päättäköön itse. Kutonen on jälleen hieno par-kolmonen rotkon yli. 

Jalat alkavat kuitenkin väsyä pitkän bussimatkan ja paahtavan helteen edessä. Kierroksen puolivälissä tuntuu, että jokainen ryhmä ottaa mielellään noin 15-20 minuutin tauon ja toiselle ysille lähdetään sulassa sovussa kun kaikki ovat valmiita. 

Päätimme ottaa auton, sillä voimat alkoivat helteessä olla jo todella loppu. Lakistoon oli näköjään myös rakenneltu asfaltoituja pätkiä teitä ja autokantaakin oli uusittu moderneilla supergolfautoilla (siltä ne ainakin näyttivät). Meille kelpasi vanhempaa tuotantoa oleva valkoinen. 

Takaysillä on monia huippureikiä. Mielestäni se on yseistä parempia. Jonkin verran tasaisempi ja se sisältää enemmän todella laadukkaita väyliä. Tuntuu, että Lakiston kentällä moni väylä on todella hyvä, mutta viheriöillä on niin kinkkiset muodot, ettei puttien upottaminen ole tosiaankaan helppoa! 

10 ja 11 ovat molemmat par-kolmosia. 12 on vanha reikä, joka toimii edelleen oikein hyvin par-nelosena dogleg oikealle. 13 ja 14 ovat täysin uusia. Jorma Erikssonin suunnittelemien uudistusten monen mielestä parhaat osat ovat tässä. 13 on pitkähkö par-5, jossa avaus on vielä kohtalaisen leveä. Toista tai kolmatta lyöntiään viheriölle yritettäessä väylä kapenee, eikä viheriön kohdalla ole enää juuri tilaa olla vinossa tai pallo on todella pahassa paikassa. 

14 on rehellinen pitkä par-4, jossa metsät vaanivat molemmin puolin. Molemmista väylistä näkee, että ne on täysin tuoreita, sillä ne ovat jollain tavalla ”eri puusta veistettyjä” kuin muut väylät. 

Lakiston loppu on pysynyt ennallaan väylästä 16 lähtien. Pari lyhyttä par-nelosta ja par-vitonen klubille.

Kenttähän oli loistava sekoitus uutta ja vanhaa. Se oli myös mäkisempi kuin muistin, joten autolla pelaaminen ei missään nimessä ole huono ratkaisu. 

Bussilla pelaamisesta: En usko, että tekisin siitä tapaa itselleni, mutta kokemuksena se oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Golfbägiäkään ei katsoja enää keskustassa tai kulkuvälineissä erityisen pahalla tai ihmeissään. 

SHG:n Guide-etuna saat green feen kahdelle pelaajalle hintaan 69 euroa!