Golfia ja kulttuuria Raaseporissa osa 2 – kodikkaaseen Ruukkigolfiin mahtuu pelaamaan lyhyelläkin varoitusajalla
Ruukkigolf on kiireettömän golfin keidas, joka on ollut keväällä erinomaisessa kunnossa. Kierroksen jälkeisen huurteisen voi korvata golfkentän omista omenoista valmistetulla siiderillä.
Raaseporin kiertueen toinen päivä alkoi Hotelli Tegelin monipuolisella aamiaisella. Edellisen päivän liki 20 tuhatta askelta tuntui lievästi kropassa, mutta mieli oli virkeä ja valmis uuteen golfpäivään, uudella kentällä. Suunta siis kohti Ruukkigolfia.
Fiskars tarjoaa loistavan tukikohdan sijaintinsa puolesta golfreissun toteuttamiselle. Sekä Nordcenter että Ruukkigolf ovat saavutettavissa 10 minuutissa. Kolme kenttää ja loistavat puitteet
takaavat onnistuneen elämyksen.
Perillä Ruukkigolfissa tulee jo parkkipaikalla todella kotoisa olo. Brödtorpin kartanon mailla sijaitseva, 1830-luvulla rakennettu klubitalo on aikanaan ollut neljän perheen koti. Nyt sen hirret kätkevät sisäänsä todella kodikkaan ja luokseen kutsuvan tukikohdan golfareille. Näkymät terassilta kentälle ja silkkisen näköisille viheriöille kutsuvat pelaamaan. Vielä pitää malttaa.
Jututan Ruukkigolfin toimitusjohtajaa Nina Sampakoskea, joka kertoo kentän tilanteesta ja alueen historiasta. Kentällä tehdään vielä pieniä huoltotoimenpiteitä, mutta kenttä henkilökuntineen kaikkinensa on valmis uuteen kauteen. Sampakoski kertoo, että kenttä on talvehtinut loistavasti, ja sen pääsen itse kohta toteamaan. Ruukkigolf tarjoaa loistavan vaihtoehdon ruuhkaisille kentille.
Täällä Sampakosken mukaan pelaamaan pääsee tavallisesti lyhyelläkin varoitusajalla ja varsinkin iltapelaajat saavat kiertää kenttää usein rauhassa.
MIELENKIINTOINEN TIETO on se, että kesäkuun puolivälistä alkaen Ruukkigolfin ravintolasta on ostettavissa heille tehtyä omaa omenasiideriä. Siideri on tehty omenoista, jotka kasvavat aivan golfkentän kupeessa. Yhteensä omenapuita alueella on 30 tuhatta ja näkymä on hieno. Kukinta-aikana varmasti upea.
Päätän ottaa lämmöt päälle rangella. Korillinen palloja ja pilvien takaa esiin tullut aurinko tekevät tehtävänsä. Pelifiilis nousee entisestään, kun pilvet poistuvat kentän yltä. Pitkät housut on pakko vaihtaa lyhyisiin.
Jututan kentänhoitajaa, joka painaa hommia hiki hatussa. Hänenkin kainon mielipiteensä mukaan kenttä on hyvässä kunnossa. Jos kentänhoitaja sanoo näin, totuus on yleensä pelaajan silmin 5/5. Olen monella kentällä huomannut, että kentänhoitajat ovat parhaita tarinankertojia. Niin täälläkin. Juttu luistaa ja tarinaa tulee.
Ennen kentälle lähtöä pääsen nauttimaan ravintolan juuri valmistetusta keittolounaasta. Akut täyteen ennen kierrosta. Harmittelen aurinkorasvan puutetta ravintolan henkilökunnalle. Hätää ei kuulemma ole, wc-tiloista löytyy klubin omat rasvat. Mainiota palvelua. Palaneilla käsivarsilla ei tarvitse kierroksen jälkeen marssia takaisin klubille.
Starttaamme luottavaisin mielin Sampakosken kanssa kierrokselle. Palloa ilmaan ja eteenpäin. Etuysi näyttää kyntensä nopeasti. Metsäiset väylät, miellyttävät korkeuserot ja tarkkuutta vaativat avaukset vetävät pelaajat välillä mietteliäiksi. Väylällä kolme tulee VAU-efekti.
Postimerkkimaisema, joka aukeaa mäen päältä suoraan järvelle. Länteen aukeava järvi on kesäiltana auringonlaskussa varmasti upea. Siinä kelpaa pudotella par 3 -väylällä palloa parketille tai vaikka suoraan kuppiin.
PELI ETENEE mallikkaasti. Kentällä on pelaajia, mutta ympärillä on hiljaista. Luonnonääniä lukuun ottamatta, mistään ei kuulu juuri mitään. Ei liikenteen ääniä, ympärillä on todellinen rauhallisuus.
Pallot putoilevat kuppiin nätisti ja pelikaverilla alkaa jo oma ennätys kipuamaan mieliin. Etulenkin jälkeen nautiskelemme pienen tauon terassilla. Kentän suunnittelu on toteutettu pelaajille optimaalisesti. Väylät 1 ja 10 lähtevät aivan klubin vierestä ja väylien 9 ja 18 viheriöt ovat aivan klubin vieressä. Terassilla istuessa on mukava katsella vesiesteen takana viheriölle putoilevia palloja.
Takaysi on täysin erilainen kuin ensimmäiset yhdeksän väylää. Peltomaisempi takalenkki ei siltikään päästä pelaajia yhtään helpommalla. Metsän ympäri kiertävä kierros tarjoaa myös todella pitkän par 5 -väylän (väylä 14). Väylälle tulee mittaa valkoiselta lyöntipaikalta 603 metriä ja punaisiltakin 420 metriä.
Väylällä 15 aukeaa hienot näkymät Brödtorpin kartanolle. Seuraavalle väylälle siirryttäessä pääsee ihastelemaan omenapuiden pitkiä, suoria rivejä. Siinä kypsyvät kohta tulevat siideriomenat. Takaysi kokonaisuudessaan tuo mieleen puistokävelyn vanhan hyvin hoidetun kartanon puistossa.
LASKETTELEMME TAKAYSIN loppuun hyvällä fiiliksellä ja ilman kiirettä. Viimeisen putin jälkeen laskemme tulokset perinteisesti kortista. Sieltähän se tuli pelikaverille, henkilökohtainen ennätys. Hieno suoritus ja hattu pois päästä.
Nautiskelen vielä lähtökahvit klubilla ennen kotimatkaa. Kentällä ja klubilla tapahtuu jatkuvasti, mutta missään ei näy hötkyilyn eikä kiireen merkkejä. Ruukkigolfissa osataan todella nauttia golfin kiireettömistä hienouksista. Yksi heidän sloganeistaan kuuluu; kiire ja status jäävät parkkipaikalle ja niin se todellakin tekee.
