HGK:n 18:s viheriö saa uudet muodot: ”Pelattavuus paranee, tulee saamaan paljon kehuja”
Suomen kuuluisin viheriö on ollut satojen suurkilpailujen päänäyttämönä. Lähipeli on tuottanut harrastajille paitsi ilonaiheita, myös moninkertaisen määrän karvaita pettymyksiä.
Osana HGK:n kentälle Philip Spogårdin toimesta tehdyn Masterplanin toteutusta Talissa käynnistyi alkuviikosta 18:n viheriön ja sen ympäristön remontti.
Nykyisen viheriön pinnat ja pohjat avattiin alkuviikosta urakoitsija Petri Vainion sekä projektia HGK:n puolelta johtavan kenttämestari Kai Kurikan henkilökunnan toimesta.
Sen ympärillä oleva kuivatusjärjestelmä, salaojat avattiin ja niiden kunto arvioitiin. Yllättävänkin suuret vauriot korjataan ja järjestelmä yhdessä kastelujärjestelmän kanssa uudistetaan.
Viheriön eteen vasemmalle sijoitetaan kaksi uutta bunkkeria.
Oleellisin uudistus on se, että viheriö saa radikaalisti uudet muodot, samalla ruoholaatu vaihtuu kylänurmikasta rönsyrölliksi.
Projekti kestää noin 3-4 viikkoa, viheriön uskotaan olevan pelikunnossa kesäkuun alussa 2021.
18:n töiden valmistuttua viheriöremontti toteutetaan syys-lokakuun aikana myös kentän kymmenennellä reiällä.
Viheriö oli käytössä jo 1930-luvulla
HGK:n kentän 18:s reikä on ollut nykymuodossaan par-viitonen vuodesta 1968. Lauri Arkkolan suunnittelemalle viheriölle on pelattu jo vuodesta 1937. Yli 30 vuoden ajan erittäin vaativan par-kolmosen lyöntipaikka oli nykyisen harjoitusalueen takakulmassa, 17:n väylän vasemmalla puolella olevan metsikon kupeessa.
Talin viheriöt ovat keskimäärin pieniä. 18:s on lyöntisuunnasta katsottuna usean metrin korkeammalla rinteessä, ison tammen katveessa.
Erittäin haastavaksi lähestymislyönnin on tehnyt viheriön lyhyys. Lyhyeksi jääneet lähestymiset valuvat rinnettä myöten alas, pitkäksi päätyneiden lyöntien jälkeen edessä on ollut hankala chippi tai putti alamäkeen.
Talin viimeistä reikää on helpotettu 2000-luvulla melkoisesti. Keskellä väylää seissyt ikoninen saarni, joka suojeli viheriötä vuosikymmeniä, kaadettiin huonokuntoisuutensa vuoksi. Väylän oikealta puolelta on poistettu out-raja, joka mahdollistaa pelaamisen kuudennen reiän väylää myöten. Osan kaudesta keltainen tiiauspaikka on turvallisuuteen vedoten siirretty sinisten ja punaisten merkkien taakse, noin 50 metriä virallista mittaa lähemmäksi viheriötä.
Näistä huolimatta 18:s on vaikea, viheriön sijainti ja sen muoto tärkeimmät syyt.
Viheriön muotojen ja kallistusten lukeminen on on ollut todella työlästä myös huippupelaajille, jotka ovat pyöritelleet pallojaan ratkaisun hetkillä lyhyiltäkin matkoilta hämmästyttävän usein reiän ohi.
Tuorein ja yksi koko viheriön historian dramaattisimmista näytelmistä koettiin elokuussa Erkko Trophyssa. Kisaa johtanut Saku Halonen oli kolmella lyönnillä alle neljän metrin päässä reiästä. Kahdella putilla hän olisi voittanut. Ensimmäistä kertaa ison kisan voitosta taistellut Halonen puttasi kuitenkin käsittämättömästi neljä kertaa ja jäi uusinnastakin lyönnin päähän.
”Vuosikymmenten aikana on tapahtunut häkellyttävän paljon pelkästään viheriöllä ja sen ympäristössä. Mutta onhan tämä väyläkin ollut ainutlaatuinen ja harrastajille työläs paikka. Korkein luku, jonka minä tiedän kirjatun tasoituskortissa kiinni olleelle singel-pelaajalle on 29 lyöntiä”, muistelee HGK:n, kunniajäsen Asko Arkkola.
Albatrosseja on kirjattu yli 50 vuoden aikana vain kaksi, joka osaltaan kertoo väylän vaikeudesta.
Lähestymiset helpottuvat – viheriön kunto paranee
Philip Spogårdin suunnittelema uusi viheriöalue tulee olemaan muodoltaan huomattavasti aiempaa pidempi. Syvyyttä sillä on enimmillään 30 metriä, joka tullee oleellisesti helpottamaan lähestymislyöntejä.
Viheriöllä on kaksi tasoa, ylimmän ja alimman kohdan välistä korkeuseroa on lähes metri. Viheriötä siirretään kauemmas sen oikealla puolesta sijaitsevasta tammesta, jonka juuristo on vaikeuttanut viheriön hoitoa.
Ruoholaatu vaihtuu rönsyrölliksi. Sama muutos tehtiin onnistuneesti ykkösen ja nelosen, sekä HGK:n yläputtigriinien remonteissa.
Kentämestari Kurikka ja maamme kokenein kentänrakentaja sekä remonttien toteuttaja Petri Vainio ovat vakuuttuneita siitä, että lopputulos tulee miellyttämään pelaajia.
”Viheriön pohjien avaaminen tuo aina pieniä yllätyksiä ja muutoksia suunnitelmiin. Sadetta on tullut jo ihan riittämiin. Maamassoja ei voi jättää lillumaan sateiden armoille, pohjat on tehtävä huolellisesti ja tarvittaessa usein kelien johdosta uusiksikin”, vuodesta 1986 golfalalla toiminut Vainio muistuttaa.
Kurikka tietää , kuinka herkkä asia HGK:ssa ikonisen viheriön muotojen muuttaminen on.
”Epäileviä tuomaita on kaikissa projekteissa. Viheriön korjaaminen oli monesta syystä tarpeellista. HGK:n 18:s on viheriön avautuessa kunnoltaan parempi, pelattavuudeltaan kiehtovampi ja kauniimpi. Se tulee saamaan runsaasti kehuja osakseen”, Kai Kurikka ennakoi.
