Kolmas päivä: Rengasrikko maantiellä ja Vaaralla Oulussa
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Perillä he ovat perjantaina. Tiistaina he pelasivat sekä PuulaGolfin että Muurame Golfin. Yösija löytyi Marjoniemi Campingistä Pyhäjärven rannalta.
MATKALLA MARJONIEMI Campingista Ouluun, ehkä jossain Kärsämäen kohdalla meille sattuu vahinko – renkaaseemme iskeytyy kolmen tuuman rautanaula.
Tosin vielä siinä vaiheessa olemme epäonnestamme autuaan tietämättömiä ja ajamme tyytyväisinä kohti Oulussa sijaitsevaa Sankivaaran Golfkeskusta. Okei, Hondan mittaristoon syttyy renkaanpaineiden varoitusvalo, mutta ajo-ominaisuuksissa emme huomaa eroa.
Reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen saavumme perille, jossa meidät ottaaa vastaan Oulun Golfkerho ry:n ja Oulun Golf Oy:n puheenjohtaja Marko Leiviskä. Hän on myös Suomen Golfliiton hallituksen varapuheenjohtaja.
OULU ON kaupunki, jossa en ole aiemmin vieraillut, joten Sankivaarakin on minulle täysin uusi tuttavuus. Suomen Golflehden kenttärankingissa Sankivaaran kentät eivät yllä 60 parhaan joukkoon, joten odotukset eivät ole korkealla, vaikka olemme kuulleet niistä myös kehuja.
Odotukset alkavat kuitenkin kohota, kun pääsemme perille. Pysäköintipaikat ovat laajat ja jo ennen kello kymmentä ne ovat melkein täynnä. Myös klubiympäristön väylät herättävät lupauksia, kun silmään osuu lähellä klubia oleva, suuri ja muodokas viheriö.
Oulu Golfissa on kaksi kenttää: Sanki ja Vaara. Molemmat ovat amerikkalaisen Ronald Freamin suunnittelemia. Muita Freamin kenttiä Suomessa ovat Paltamo, Kerimäki, Laukaan Peurankagolf ja Nordcenterin Fream.
Me pelaamme tänään Vaara-kentän. Poikkeuksellisesti ehdimme Oulussa jopa lyömään muutaman pallon rangella ennen kierrosta. Leiviskä lyö palloja tehokkaalla svingillä ja kun lisään hänet peliimme Gamebookiin, paljastuu, että mies osaa myös pelata, sillä tasoitus on 2,2.
Oulun Golfkerho perustetiin jo 60-luvun alussa. Sankivaaraan se siirtyi eri vaiheiden jälkeen vuonna 1992, kun sinne avattiin 27 reikää. 36-reikäiseksi golfkeskus laajeni vuonna 2004. Molemmat kentät peruskorjattiin 2010-luvun alussa.
Pelaajia Oulussa piisaa, ja Sankivaaraan rakennetaan parhaillaan kuuden reiän par 3 -kenttää. Hanke on mielenkiintoinen, sillä suuret viheriöt rakennetaan tekonurmesta. Oppia niiden tekemiseen on haettu Itävallasta, jossa on vastaavalla menetelmällä toteutettu yhdeksänreikäinen kenttä.
Tekonurmet ymmärtää näillä leveysasteilla, sillä talvi on pitkä ja ihmiset golfkiima erityisesti keväisin on Leiviskän mukaan kova. Hänen mukaansa Oulun Golfkerho haluaa toimia kuin urheiluseura, ja sen kasvatteja ovat muun muassa Juhana ja Karina Kukkonen, jotka ovat molemmat siirtyneet ammattilaisiksi.
Karina rakentaa uraansa Ladies European Tourilla, jossa hän on viime aikoina esittänyt lupaavia otteita.
Valmentajia kentällä on neljä. Headpro on Harri ”Henkka” Thil, joka toimii seuran valmennuspäällikkönä. Hyvästä toiminnasta kertoo se, että OGK se valittiin kolme vuotta sitten ensimmäiseksi Olympiakomitean Tähtiseuraksi Suomessa, mikä kertoo junioritoiminnan korkeasta laadusta. Junioriohjaajia seuralla on parikymmentä, ja Leiviskä itse on yksi heistä.
Mutta nyt pelaamaan.
MUUTAMAN REIÄN jälkeen käy ilmi, että Vaara on hieno kenttä. Layout on ensikertaiselle selkeä, ja tiille aukeaa muutamaa reikää lukuunottamatta, miten pelin pitäisi edetä. Väylillä ja varsinkin suurilla viheriöillä on paljon muotoja, ja esteet on sijoitettu strategisesti oikeisiin paikkoihin.
Ja kun Freamin kentällä ollaan, kivenlohkareita löytyy muutamalla reiällä mielenkiintoisista paikoista – eli keskeltä väylää.
Erikseen rei’istä on mainittava reikä numero 5, joka on siinä mielessä melkoinen kummajainen, että reikä on selvästi kentän lyhyin, mutta sen viheriö on kaikista suurin. Viheriöllä on pituutta yli 50 metriä, ja lyhimmillään se voidaan pelata vain noin 50 metriä pitkänä, jos tiit ja lippu asetetaan aivan eteen.
Toisaalta takaa vasemmalla löytyy lipunpaikka, jossa reikää suojelee kaksi kiveä. Lisäksi yksi suuri kivi nököttää viheriön takana. Reilua? Ei ehkä, mutta ehdottoman ainutlaatuista.
Hyvästä suunnittelsta kertoo se, että monet reiät tarjoavat muutaman selkeästi erilaisen tavan edetä tiiltä reiälle. Esimerkiksi nelosreikä tarjoaa rohkealle (ja pitkälyöntiselle) mahdollisuuden oikaista veden ja bunkkerin yli, jolloin onnistuminen palkintaan mahdollisuudella yltää par 5 -reikä (488 metriä, takaa) kahdella päälle.
Myös Vaara-kentän yhdeksännen reiän (par 5) viheriö jäi mieleen. Se oli juuri niin muodokas ja mielenkiintoinen kuin miltä se jo pysäköintialueelle näytti.
Etuysillä Tuomaksen birdie-saldo kasvoi kahdella. Jussille ei tullut onnistumisia. Marko pelasi yhdeksän reikää tasaisen varmasti yhden yli parin.
MATKA YSIN viheriöltä kympille tiille kuljetaan pysäköintialueen poikki. Kun kävimme autolla nopeasti, paljastui, miksi renkaanpaineista varoittava valo oli syttynyt Ouluun päin ajettaessa – rengas oli tyhjentynyt etuysin aikana. Suuri naula oli kantaa myöten Honda CR-V:n oikean takarenkaan sisällä.
Takaysin kahden ensimmäisen reiän aikana saimme onneksi sovittua Honda Europalvelun avulla. Sovimme treffit auton luona kierroksen päätteeksi Falckin tiepalvelun kanssa.
Sen jälkeen fokus saatiin siirrettyä takaisin peliin.
Myös Vaaran takaysi jatkui tasaisen hyvänä. Jokainen väylä palveli kokonaisuutta, ja väylien joukosta muutama erottui edukseen. Hyvin mielenkiintoinen reikä on esimerkiksi numero 12, jota voisi kuvailla selkeäksi kikkareiäksi. S-kirjaimen muotoinen reikä tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja edetä. Rohkea voi syödä joko rokan tai rotan riippuen siitä osuuko oikaistu draivi juuri oikeaan paikkaan vesiesteen vasemmalle puolelle.
Tarkka ja pitkä avaus palkitaan lyhyellä lähestymisellä takaa noin 360 metriä pitkällä väylällä. Järkevintä lienee kuitenkin oikaista vain hieman tiiauspaikkojen ja väylän välissä olevan waste-alueen yli.
Myös molemmat par 5 -reiät tarjosivat jännittäviä hetkiä. 16. reikä tarjoaa myös kaksois-doglegin, kun avauslyönnissä väylä kääntyy oikealle ja lähestyminen puolestaan vasemmalle.
Oikaisemmalla pitkälyöntinen voi kuitenkin pelata väylän suorana, jolloin riskinotto palkitaan eagle-mahdollisuudella.
Kenttä päättyy par 5 -reikään, joka on lähes 500 metriä pitkä. Markon tarjoama paikallistuntemus oli paikallaan, sillä avaus lyödään hieman sokkona, samoin lähestyminen.
KIERROKSEN AIKANA heräsi kysymys: miten Vaara-kenttä voi sijoittua kenttärankingissa niin matalalle? Sitä pitää kysyä oikein erikseen Leiviskältä. Hän arvioi, että yksi syy on se, että kenttärankingin tekevät vieraspelaajat, joita Oulussa käy kuulemma tosi vähän vieraspelaajia. Kentälle on vaikea saada tiiausaikoja – omat pelaavat sen verran paljon.
Toinen selittävä tekijä saattaa olla se, että näillä leveysasteilla kentän saaminen huippukuntoon on vaikeaa. Joskus ongelmana on jääpolte, tänä vuonna lumihome. Nyt ne vielä jonkin verran näkyivät, mutta selvästi parempaan suuntaan on menty alkukesästä.
Kenttärankingia ei kannata tuijottaa liiaksi, kun suunnitelee golfreissua. Tuomaksen mielestä Vaara-kentän voisi sijoittaa top 30 -kenttien joukkoon. Omasta mielestäni top 20 -sijoitus ei ole liioittelua.
Myöhemmin juttelimme, että kenttää on yhdistelmä Nordcenterin kenttiä: Vaara on Benzin layout Freamin griineillä.
Myöhäisen lounaan jälkeen oli aika kiittää ja jatkaa majoittumaan yöksi Oulun keskustaan.
Ai niin, yksi asia meinasi unohtua, birdie-tilanne. Puolessa välissä Draivia pohjoiseen -matkaa meillä oli kasassa 13 birdieä. Tuomaksella kahdeksan ja Jussilla viisi.
Mainitaan samaan syssyyn myös tulokset: Sankivaaran Tuomas pelasi takatiiltä hienosti 73 lyönnillä. Markon tulos oli 76 ja Jussin kehno 84, mutta kierroksen lopulla alkoi näkyä viitteitä paremmasta.
Auton rengaskin saatiin korjattua. Siinä kesti kymmenen minuuttia ja matkamuistoksi saimme monelle mutkalle vääntyneen naulan.
Seuraa matkamme somepäivityksiä GoGolfin Instassa: #draivipohjoiseen.
Birdie-tilanne Sankivaaran jälkeen:
- Tuomas 8
- Jussi 5
