Hyppää sisältöön

Korkea vai matala svingi? – Erilaiset tyylit toimivat, kunhan ne pidetään erillään toisistaan

Justin Thomasin (vas.) etumatka Rickie Fowleriin (oik.) on ennen kisaa kahdeksan lyöntiä

Erilaiset tyylit toimivat, kun niitä ei sekoiteta keskenään. Valmentaja Timo Karvinen vertaa Rickie Fowlerin ja Justin Thomasin svingejä keskenään.

Mailan lapa kulkee svingin aikana kolmiulotteisessa tilassa, kaarevassa kehässä osuma-alueen läpi. Kaarevan liikkeen pohja on keskipakoisvoiman tukipiste.

Ennemmin tai myöhemmin svingin aikana mailan lavan liike täytyy kohdentaa kohdelinjalla sijaitsevaan palloon. Mitä aiemmin liike suuntautuu tälle kaarelle, sitä toistettavammin mailan lapa liikkuu osuman läpi kontrolloidusti.

Aina kun maila kulkee planen ulkopuolella, liikkeen energia ei kohdistu oikeaan suuntaan ja joudutaan tekemään korjaava liike ja vaikuttamaan ulkoisesti luonnolliseen energiantuoton suuntaan.

Golfsvingin planeen eli tasoon jolla maila kulkee, vaikuttaa pelaajan kehon rakenne ja mittasuhteet. Hyvillä pelaajilla yläasennon korkeus muodostuu pitkälti sen mukaisesti, mikä on luonnollinen tapa taivuttaa ranteita ja kiertää vartaloa.

Se, miten kunkin pelaajan planen tulisi toimia, on usean asian kompromissi. Ensin kannattaa ajatella onko ensisijaisena tavoitteena pituuden vai tarkkuuden lisääminen. Yleistettynä matalampi svingi on helppo harjoitella toistettavaksi minimoidakseen sivukierrettä, kun taas korkeampi svingi palvelee niitä, jotka tarvitsevat pituutta. Myös kehon liikkuvuus luo rajoitteita tyyliin.

Olipa tyyli mikä tahansa painotan opetuksessani vahvasti sitä, että maila kulkee neutraalisti kohteen suuntaisesti, jolloin lavan asentoa on helppo kontrolloida. Molemmilla tavoilla voi lyödä palloa hyvin. Oleellista on se, että harjoittelee oikeita asioita, jotka sopivat valittuun tapaan svingata ja oman kehon mittasuhteisiin.

PGA Tourin pelaajista Rickie Fowler ja Justin Thomas edustavat toistensa ääripäitä – ainakin mitä tulee svingitasoon. Rickiellä on matala ja Justinilla korkea svingi. Tässä jutussa analysoin ja vertailen tarkemmin heidän svingejä keskenään.

Alkuasento

Getty Images

Justin Thomasilla ja Rickie Fowlerilla on atleettiselle pelaajan tyypillinen lähtöasento, jossa näkyvät vahvat kropan kulmat ja käsivarsien ojennus. Käsien ja jalkojen välissä on tärkeää olla riittävästi tilaa, sillä kun osuma-alueella kroppa kiertyy auki, siirtyy oikea jalka lähemmäs alkuasentoa, eikä jalka häiritse tällöin käsien liikerataa. Myös lantion ja selän välissä riittävä kulma.

Yläasento

Getty Images

Justinin vasen käsivarsi on hartialinjaa korkeammalla ja kohdelinjan suuntainen. Korkea yläasento antaa nopeille käsille vapauden liikkua ja oikea kyynärpää on helppo tuoda lonkan eteen osumassa. Rickin vasen käsivarsi on hartialinjan suuntainen ja mailan varsi osoittaa kohteesta vasemmalle. Matalalla sijaitseva oikea kyynärpää helpottaa lyönnin ajoitusta, koska kyynärpään ja kehon välinen matka on pieni.

Downsvingissä symmetria toimii käänteisesti. Korkeasta yläasennosta Justinin maila lähtee luonnollisesti pystyä rataa kohti osumaa, jolloin varren kulman täytyy madaltua ennen osumaa. Näin maila pääsee oikeasta suunnasta pallolle ja välttää kulkemasta kohteesta vasemmalle. Madaltuva varren liike loiventaa osumakulmaa.

Rickiellä kohteesta vasemmalle osoittanut varren asento kiertää varren pystymmälle radalle. Jyrkentyvä varren kulma terävöittää osumaa. Kannattaa huomioida, että Rickie on viime vuosien aikana muuttanut suunnanvaihdon jälkeistä liikettä aloittaen downsvingin entistä vahvemmalla ylävartalon kierrolla.

Harjoite Seiso vasemmalla jalalla, oikea jalka takana. Svingaa käsivarsilla ja tunne downsvingin alussa, miten vasemman hartian aggressiivinen liike kohti palloa tuo varren jyrkemmin osumaan.

Osuma-alue

Getty Images

Nopea lantio, huikea käsien liikenopeus ja heikko grippi soveltuvat Justinin svingiin. Draiverilla lyönti näyttää vahvalta mutta haavoittuvalta. Raudoilla Justinin tempo on  pehmeämpi ja tuo esiin svingin osien yhteen hioutuneen kokonaisuuden – hänellä olisi kapasiteettia lyödä kovempaa, mutta hän haluaa pitää lyönnin paremmin kontrollissa.

Rickie tulee osumaan aggressiivisella yläkropan liikkeellä. Oikea rinta painaa osumaan ja osumahetken spinloft on alhainen tuottaen suuren tehon osumaan. Rickien tavoitteena pitkällä aikajänteellä on kehittää avauksia draiverilla, jotta hän voisi menestyä paremmin major-turnauksissa.

HARJOITE Lantion aggressiivista käyttöä voi harjoitella asettamalla tuolin kämmenen etäisyydelle vasemmasta lonkasta. Osumahetkellä tulisi lonkan tavoittaa tuoli.

TIMO KARVINEN

Timo Karvinen on toiminut maajoukkuevalmentajana neljässä eri maassa ja valmentaa nykyään muun muassa huippulupaus Sami Välimäkeä. Karvinen opettaa Espoon Golfseurassa ja talvisin Season Golfissa. Osoitteessa timokarvinen.com lisätietoa Timon opetustarjonnasta.

Etsi luettavaa