Toinen päivä, osa 1: Petollisen kaunis PuulaGolf

GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Perillä he ovat perjantaina. Tiistaiaamuna he pelasivat PuulaGolfin, joka mainostaa itseään Suomen parhaan ysinä. Mutta pitääkö mainoslause paikkansa?

HERÄTYSKELLO SOI aamulla kello kuusi. Nyt ei ole aikaa kuhnia sängyssä ja heräillä hitaasti, sillä meillä on tehtävä: posottaa autolla Leville ja pelata matkalla mahdollisimman monta eri golfkenttää ja mielellään sellaisia, jotka ovat meille uusia tuttavuuksia.

Maanantaina kiersimme leppoisan Annilan Golfkeskuksen ja tiistaina ohjelmassa on kaksi eri kenttää. Ensimmäisenä vuorossa olisi noin puoli tuntia Mikkelistä sijaitseva PuulaGolf. Se on minulle vanha tuttu, itse asiassa yksi suosikeistani, vaikka se on yhdeksänreikäinen. Tuomakselle golfkenttä on uusi tuttavuus.

Tiiausaika oli varattuna kello kahdeksan. Aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kangasniemeä. Tietysti tiukalla aikataululla. Kun karautimme autolla pihaan, kello oli kymmentä vaille. Alkuverryttelyksi riitti juomapullojen täyttäminen, sillä edessä oli jälleen helteinen päivä. Kierrokselle saimme seurauksemme Anni ja Veijo Laitisen, kaksi aktiivista seuratoimijaa.

Veijo on PuulaGolf ry:n puheenjohtaja ja Anni kapteeni. He edustavat siinä mielessä tyypillistä PuulaGolfin jäsenkuntaa, että he ovat paikkakunnan kesäasukkaita. Työt ovat vieneet Kangasniemeltä lähtöisin olevan pariskunnan Kuopioon, mutta veri vetää vanhalle kotipaikkakunnalle aina kuin se on mahdollista.

Ja miksei vetäisi. Suomen kolmanneksi suurimman järven Puulan rannalla sijaitseva pitäjä on valittu televisio-ohjelmassa Suomen kauneimmaksi kunnaksi. Kaunis on Puula Golfkin, tarkemmin ilmaistuna petollisen kaunis…

YHDEKSÄNREIKÄISISTÄ KENTISTÄ Puula Golfia pidetään Suomen parhaimpana, enkä itsekään ole törmännyt hienompaan. Tuomas nokitti määritelmää kierroksen jälkeen. Hänen mukaansa Puula Golf voisi yltää Suomessa 15 parhaan golfkentän joukkoon, mikäli sinne rakennettaisiin yhtä hienot yhdeksän reikää.

Mutta eihän siinä mitään järkeä olisi – lisäreikien rakentamisessa. Tällaisiakin suunnitelmia Puula Golfissa ammoin on ollut.

Kangasniemellä asuu noin 5 000 asukasta. Ja vaikka Veijon ja Annin kaltaiset mökkeilijät moninkertaistavat väkimäärän kesäisin, pelaajia tuskin riittäisi rahoittamaan laajennuksen rakentamista tai pitämään sitä hyvässä kunnossa.

PUULAGOLF ON rakennettu kumpuilevaan kangasmetsään, hieman samanlaiseen maastoon kuin Hämeenlinnassa sijaitseva Linna Golf. Kenttiä yhdistää myös se, että ne on avattu samoihin aikoihin vuonna 2005.

PuulaGolfissa ei ole tietenkään löydy Linna Golfin tapaan Rolexin kelloa ykkösen tiin edustalta, eikä se sopisikaan paikan fiilikseen. Klubitalona toimii konteista rakennettu kahvila-proshop, jonka edustalla on Ely-keskuksen tuella hiljattain rakennettu puttiviheriö, joka avattiin virallisesti noin kuukausi sitten.

Mutta kun päästään kentällä, voisi kuvitella, että kenttä on rakennettu hienoon maastoon isolla rahalla. Väylien ja erityisesti viheriöiden pohjat ovat napakat. Viheriöiden pinnat olivat myös erinomaisessa kunnossa.

Pituutta takatiiltä on hieman yli 3 000 metriä, mutta onnistuneen layoutin ansiosta kenttä tuntuu paperilla jopa mittaansa pidemmältä.

Esimerkiksi molempien par 5 -reikien tiillä pitkälyöntisen pelaajan kannattaa miettiä tarkkaan, kannattaako draiveria ottaa bägistä lainkaan. Nelosella (477 metriä) vesieste ja out-tulevat peliin oikealla, ja tähän ansaan me molemmat tänään lankesimme. Minä löin lammikoon ja Tuomas lammikon yli outiin.

Seiska on vain 454 metriä ja oikaisemmalle metsikön yli vasemmalla, mitta on sitäkin lyhyempi. Mutta oikaista ei välttämättä kannata, sillä korkeiden puiden ylittäminen vaatii onnistumista, joskaan liian pitkälle palloa ei saa lyödä, sillä muuten voi käydä kuin Tuomakselle, jonka pallo päätyi väylän takana kulkevaan estealueeseen.

Päätösreikä on 400 metriä par 4, jonka pituutta lisää tiukka dogleg vasemmalle. Tällä reiällä metsän yli ei voi oikoa, koska puut ovat sen verran korkeat ja toisaalta draiverilla lyödyt avaukset päätyisivät takaa puhki. Onnistunut spooni keskelle väylää jättää lähestymisen, jolla on mittaa noin 170 metriä melko jyrkkään ylämäkeen.

Mieleenpainuvin reikä on meidän molempien mielestä viitonen. 330 metriä pitkä par 4, joka lyödään kentän korkeimmasta kohdasta. Väylä on selkeä, piikkisuora, mutta petollinen siksi, että vajaa sata metriä ennen viheriötä on rotkomainen vesieste, joka nielee liian pitkät avaukset kitaansa.

Optimaalinen avaus lentää noin 220–230 metriä, josta on jäljellä täysi wedge suurelle viheriölle. Tuomas onnistui täydellisestä avauksessa heti ensimmäisellä yrityksellä. Itse vasta kolmannella, sillä kaksi ensimmäistä yritystä päätyivät oikealle outiin.

Tuloskorttiin kahdeksikko, mutta silti viitosreikä jätti minulle hyvän mielen – ja paljon tietysti hampaankoloon.

Rispektit loistavasti suunittelusta jo edesmenneelle kenttäarkkitehti Pekka Sivulalle.

MYÖS KUUTOSREIKÄ on mielenkiintoinen. Loivasti oikealle kääntyvä reikä sopii slaissarille kuin slaissarille. Vaikka viheriö ei näy avauslyöntipaikalle, näin selkää reikää doglegia harvoin näkee – eikä reiällä ole bunkkerin bunkkeria.

Fiksusta suunnittelusta kertoo se, että PuulaGolfissa on muutenkin erittäin vähän bunkkereita, itse asiassa yhteensä 14 bunkkeria eli keskimäärin noin 1,5 per reikä. Mutta kuka hiekkaesteitä kaipaa, jos niiden sijoittelu on näin onnistunutta. Visuaalisesti ne toisivat kentälle tietysti ekstraa, mutta harvat bunkkerit ovat oikeassa paikoissa.

Bunkkerien pieni määrä tietysti helpottaa kentänhoitoa, koska bunkkerien hoitaminen koneellisesti tai haravoimalla sekä reuna-alueiden siistiminen ovat aikaa vievää puuhaa. Kauden aikana kentällä on töissä vain kolme kentänhoitajaa, joista yksi on kenttämestari Harri Junni. Häneen törmäsimme kierroksen jälkeen klubin terassilla. Kenttä oli niin hyvässä kunnossa, että päivät taitavat venyä hänellä ja muilla kentänhoitajilla pitkiksi. Mutta kissan viikset.

”Tehdään mitä keritään ja loput jätetään tekemättä. Ei oteta stressiä”, Junni naureskeli ja lisäsi: ”Tämän jälkeen taitaa olla turhaa lähteä pyytämään palkankorotusta.”

Tähän Harrille voisi todeta, että työntulokset ovat sellaiset, että jos kentän talous antaa myöten, miksei hänelle voisi sen perusteella hieman lisää liksaa pulittaa. Tulokset puhukoon puolestaan.

Sen sijaan meidän tuloksista ei PuulaGolfissa kannata puhua. Yhdeksän reiän tulokset painuivat päälle 40:n ja birdiesaldo lisääntyi vain yhdellä. 27 reiän jälkeen niitä oli kertynyt yhteensä vain viisi: Tuomaksella 4 ja minulla 1.

Kenttä on vaikea, mutta sangen haastava: takaa tasoituksella 3,4 olisin saanut tasoitusta 18 reiälle kuusi lyöntiä.

VALITETTAVASTI AIKAA ei jäänyt pistäytyä tutustumassa Kangasniemeen tarkemmin, sillä meidän oli jatkettava matkaa kohti pohjoista. Seuraava tiiausaika oli varattuna Muurame Golfissa kello 12. Kello oli 10.30, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa PuulaGolfista.

Muuramesta lisää seuraavassa päivityksessämme.