Srixonin välineasiantuntija Johan Lindelöf esittelee videolla Clevelandin uudet wedget.
Välinevalmistaja Cleveland on tuonut markkinoille uudet wedget helpottamaan niin kokeneempien kilpapelureiden kuin korkeammallakin tasoituksella pelaavien harrastepelaajien lähipeliä.
RTX ZipCore on kehittyneemmälle pelaajalle suunnattu wedge, joka tuottaa tasaisia lentokaaria, erittäin korkealla määrällä spinniä. ZipCore -mallistosta löytyy wedgejä 16 eri loftilla eli nostokulmalla ja kolmella eri grindilla eli pohjan muotoilulla. ZipCore on tour-tason wedge, joka tuo korkean spinnimäärän lisäksi paremman osumatuntuman ja puhtaampia osumia keskemmälle siirretyn lavan painopisteen ansiosta.
CBX 2 on sen sijaan paljon pelaavan aktiiviharrastajan valinta. Tässä laadukkaassa wedgessä pohjan leveämpi, v-mallinen muotoilu tuo helppoutta lyönteihin. CBX 2 on pelaajaystävällinen wedge, joka tuottaa tasaisia lentokaaria, tour-tason spinneillä.
Clevelandin Smart Sole on korkeammalla tasoituksella pelaavalle harrastelijalle sekä golfin vasta aloittaneille suunnattu wedge. Tämä malli eroaa muista selvästi leveämmällä pohjan muotoilullaan. Malli tuo helppoutta ja anteeksiantavuutta lähilyönteihin ehkäisemällä paksuja osumia. Smart Sole wedge tarjoaa varmuutta erityisesti bunkkerilyönteihin, jotka moni harrastaja kokee haastaviksi. Smart Solen lavan muotoilu mahdollistaa sen, että lapaa ei tarvitse erikseen avata bunkkerissa, ja täten bunkkerilyönti helpottuu huomattavasti.
Vanha ja jopa hieman kulunut sanonta "lähipeli ratkaisee" pitää monilta osin paikkansa. Teknologian kehitys on mahdollistanut välineiden huiman kehityksen vuosien saatossa. Cleveland haluaa olla tukemassa kaikentasoisia golfareita lähipelin parantamisessa. Näistä wedgeistä jokainen pelaaja, tasosta ja pelivuosien määrästä riippumatta, löytää itselleen sopivat wedget. Kun lähipeli helpottuu, pystyy pelaamisesta nauttimaan entistä enemmän.
Phil Mickelsonilla meni kisaviikolla rikki peräti kaksi mailaa. Mies itse vitsaili, että mailat eivät yksinkertaisesti kestä, koska hän lyö niin kovaa.
Uutisoimme eilen, mitä PhilMickelsonilla oli bägissä, kun hän eteni uransa kuudenteen major-voittoon sunnuntaina päättyneessä PGA Championshipissä.
Jutussa pohdimme, olisiko Mickelson vaihtanut 16-asteisen driving ironin puuneloseen (16,5 astetta) siksi, että tuulen suunta vaihtui päätöskierrokselle.
No, tästä ei ollut kyse.
Mickelson päätyi itse asiassa vaihtamaan mailan ihan viime tingassa siitä yksinkertaisesta syystä, että rautamailan lapa oli mennyt rikki.
Murtuman lavassa huomasi Philin caddiena toimiva Tim-veli, kun tähtipelaaja laittoi lämmittelyn yhteydessä mailan takaisin bägiin vain vähän, ennen kuin hänen oli määrä lähteä pelaamaan päätöskierrosta.
"Onneksi minulla oli mukana puunelonen, joka on melko vastaava maila etäisyysmielessä rautaykköseen nähden ja onnistuin käyttämään mailaa varsin onnistuneesti", Phil sanoi PGA Tourin sivuilla.
"Löin mailalla erittäin hyvin. Tällaisia asioita tapahtuu ja niihin pitää varautua. Tästä syystä minulla on mukana varamailoja."
Vaikka Mickelson ei ollut harjoitellut puunelosella tiistain jälkeen, hän käytti sitä kisassa onnistuneesti tiiltä rei'illä kolme ja neljä.
Rautaykkönen ei ollut Philillä ainoa maila, joka koki kovia kisaviikolla, sillä myös hänen puukakkosensa eli TaylorMaden 11,5-asteinen Mini Driver -malli oli hajonnut kesken kolmannen kierroksen.
Tästä mailasta Mickelsonilla oli mukana varanuppi, jonka hän ehti vaihtaa päätöskierrokselle.
"Et voi svingata niin kuin minä ja vain olettaa, etteivät mailat menisi rikki", Mickelson vitsaili lehdistötilaisuudessa kilpailun päätyttyä.
Phil Mickelson pelasi itsensä golfin historiaan voittamalla PGA Championshipin kaikkien aikojen vanhimpana pelaajana. Mielenkiintoisia tarinoita löytyy hänen voittoisista välineistäänkin.
Phil Mickelson voitti PGA Championshipin sunnuntaina. Harva uskoi 50-vuotiaan mahdollisuuksiin ennen kilpailua, mutta ne, jotka laittoivat ennen kisaa rahaa likoon Mickelsonin puolesta, saivat panoksensa jopa 550-kertaisena takaisin.
"Lefty" näyttikin epäilijöille, ettei ole menneen talven lumia, ja vei nimiinsä major-voiton kaikkien aikojen vanhimpana pelaajana, kaikkien aikojen pisimmällä major-kentällä.
Yksi osa huimaa menestystarinaansa oli rohkeus tehdä kokeiluja välinepuolella.
Konkari ei ole ennenkään epäröinyt kokeilla erilaisia jippoja, mitä tulee mailoja. Tuloksiakin on tullut. Vuonna 2006 hän voitti Masters Tournamentin Augustassa kaksi draiveria bägissään. Toisella niistä hän löi fade- ja toisella draw-kierrettä.
Tällä kertaa hän osoitti ennakkoluulottomuutta valitsemalla bägiinsä draiverin, jossa oli peräti 48 tuumaa pitkä varsi. Se on sääntöjen sallima maksimi.
Phil Mickelson täräytti 16. reiällä päätöspäivän pisimmän pommin: 366 jaardia.
Getty Images
PGA Tourin pitkälyöntisin pelaaja Bryson DeChambeau on aiemmin kertonut kokeilleensa maksimimittaista draiveria harjoituksissa, mutta tarkkuus on kärsinyt liikaa, eikä hän ole tiettävästi ottanut sitä vielä peliin kisoissa.
Sen sijaan Phil onnistui kesyttämään pitkävartisen moukarinsa: hän voitti avauksissa yli puoli lyöntiä kierrosta kohti muiden osanottajien keskiarvoon nähden. Pallonlyömisessä eli täysissä lyönneissä hän voitti fieldin keskiarvoa peräti 3,5 lyöntiä per kierros.
Kun pitkä peli oli häikäisevää ja puttaaminen riittävän hyvää, Phil Mickelsonin voittomarginaaliksi tuli lopulta kaksi lyöntiä päätöspäivän pelikaveriinsa Yhdysvaltain BrooksKoepkaan ja Etelä-Afrikan LouisOosthuizeniin nähden.
Loistava esimerkki Philin pitkistä avauksista nähtiin päätöspäivänä kolmanneksi viimeisellä reiällä, jossa hän löi koko päivän pisimmän draivin: 366 jaardia eli noin 330 metriä.
Selostajakaksikko Antti Vaalas-TimoKarvinen ehti ylistää honöörissä olleen Koepkan pitkää avausta, mutta Phil pisti paremmaksi ja petasi itselleen par 5 -reiällä huimalla avauksellaan loistavaan birdie-paikkaan lyömällä pitkän pommin keskelle väylää.
Lopulta Philin korttiin merkattiinkin 16. reiällä birdie, jonka ansiosta hän nousi kolmen lyönnin johtoon ennen kahta viimeistä reikää. Peli ratkesi käytönnässä siihen.
Phil Mickelson's 366-yard tee shot on the par-5 16th, the longest drive on the hole all week by anyone in the field.pic.twitter.com/EsKmAJfhyW
Kisan jälkeen Mickelson muistutti hauskaan tyyliinsä golfpersoona Brandel Chambleen haastattelussa, että Kiawah Islandin Ocean Course on kaikkien aikojen pisin major-kenttä, jossa onnistuminen edellyttää pommien lyömistä.
"Ja kuten tiedät, Brandel, minä lyön pommeja", hän nauratti yleisöä.
Phil Mickelson's 366-yard tee shot on the par-5 16th, the longest drive on the hole all week by anyone in the field.pic.twitter.com/EsKmAJfhyW
Maila, jolla Mickelson pommejaan löi oli Callawayn Epic Speed Triple Diamond -maila, jossa oli 48-tuumainen varsi ja vain 5,5 astetta nostokulmaa.
Tavallaan hänellä oli bägissään tälläkin kertaa toinen draiveri, sillä hänen settiinsä PGA Championshipissä kuului myös TaylorMaden "Original One" -minidraiveri, jossa on 11,5-asteinen lapa. Tästä mailasta tosin käytettiin termiä puukakkonen.
Kolme ensimmäistä päivää Mickelson pelasi vain kahdella puulla, mutta sunnuntaiksi hän vaihtoi 16-asteisen driving ironin Callawayn puuneloseen.
Syy mailanvaihtoon johtui siitä, että juuri ennen h-hetkeä Philin caddiea Tim Mickelson huomasi, että veljen driving ironissa oli murtuma.
Tässä Phil Mickelsonin välineistö vuoden 2021 PGA Championshipissä.
Draiveri Callaway Epic Speed Triple Diamond (Nostokulma 5,5°) Varsi: Fujikura Ventus Black 6 X (47,9 tuumaa)
Puukakkonen TaylorMade “Original One” Mini Driver (11,5°) Varsi: Fujikura Ventus Black 7 X
Puunelonen (sunnuntai) Callaway Mavrik Sub Zero (16,5°) Varsi: Fujikura Ventus Blue 8 X
Driving Iron (torstai-lauantai) Callaway X Forged UT (16°) Varsi: MCA MMT 105 TX,
Raudat Callaway X21 UT Proto (20,5 ja 25 astetta), Callaway Apex MB ‘21 (pienet urat) (6-PW) Varret: KBS Tour V 125 S+
Wedget Callaway PM Grind ’19 "Raw" (Nostokulma / bounce) Gap Wedge 50°/12, Sand Wedge 55°/12 ja Lob Wedge 60°/10 Varret: KBS Tour V 125 S+
Mainos: Callawayn ja TaylorMaden välineet on ostettavissa Golf Skystä.
Juttua korjattu: Phil Mickelson vaihtoi driving ironin puuneloseen, koska maila oli mennyt lämmittelyssä rikki. Aiemmin spekuloimme sillä, että Phil olisi saattanut vaihtaa mailaa siitä syystä, että tuulen suunta vaihtui päätöskierrokselle.
Puhtaat golfvälineet lisäävät pelimukavuutta ja siivittävät parempiin tuloksiin. Nyt viimeistään välineet kannattaa huoltaa, jos homma on jäänyt viime kauden jälkeen hoitamatta.
Golfkausi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin monilla kentillä ympäri Suomen. Tässä kohtaa kevättä on tärkeä suorittaa välineiden huolto ja varmistaa, että tulevan kesän pelit onnistuvat puhtailla ja hyväkuntoisilla välineillä.
1. Lavan urien puhdistus
Muistitko puhdistaa rautamailojen lavat uria myöten viime kauden jäljiltä? Uraan pinttynyt lika kovettuu talven aikana ja sen puhdistaminen voi olla työlästä. Tämä on kuitenkin tärkeä toimenpide tulevaa kautta silmällä pitäen.
Mailaharja, jossa on terävä piikki päässä on oivallinen apuväline bägissä.
Jussi Miettinen
Nyt on hyvä hetki käydä läpi kaikki bägin mailat ja puhdistaa urat perin pohjin. Paras väline urien puhdistukseen on mailaharja, josta löytyy sekä harjaspää että terävä uran puhdistaja. Myös teräväkärkistä tiitä voi käyttää urien puhdistuksessa.
2. Grippien pesu tai vaihto
Mailojen gripit tulisi pestä useamman kerran golfkauden aikana. Käsistä irtoava lika ja rasva voivat tehdä gripistä liukkaan. Gripin puhdistamiseen voi käyttää mietoa saippuavettä, kynsiharjaa ja pyyhettä. Grippien pesu pidentää niiden käyttöikää.
Puhdistettu grippi ei itsessään tuo riittävää pitoa otteeseen. Kuivat, koppurat ja rikkinäiset hanskat on hyvä päivittää uusiin.
Bägiin kannattaa hankkia tavallisten hanskojen lisäksi myös märälle kelille tarkoitettu sadehanska. Sateen yllättäessä sadehanska antaa paremman pidon, eikä maila pääse pyörimään kädessä svingin aikana niin helposti.
Mainos: Parhaat välineet myös mailojen puhdistamiseen löydät Golf Skyn jättimyymälöistä Vantaalta, Espoosta, Raisiosta, Nokialta ja tietysti osoitteesta golfsky.fi
4. Golfpyyhkeen pesu
Kevään ensimmäiset kierrokset keräävät märiltä ja mutaisilta kentiltä likaa mailan lapaan. Mudasta kovettuneella, likaisella pyyhkeellä ei tee bägin remmissä yhtään mitään. Joskus lika ja kuivunut muta voivat olla pinttyneet pyyhkeeseen niin tiukasti, että ne eivät irtoa edes pesukoneessa. Tällöin on syytä suunnata välineliikkeeseen ja hankkia uusi golfpyyhe.
Lisäksi vinkki mailojen putsaamiseen: kastele pyyhettä hieman ennen kierrokselle lähtöä. Märällä pyyhkeellä mailojen lavat on nimittäin helppo pitää puhtaana ilman työlästä hankaamista.
5. Kengät kuntoon
Golfarit kävelevät yhden kierroksen aikana yli 10 000 askelta, joten hyvien jalkineiden merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Yksi golfkengän tärkeimmistä ominaisuuksista on kiertojäykkyys. Svingin aikana golfkengältä vaaditaan tukea ja pitoa, ja siksi on tärkeää, että kengän pohjan ruusukkeet tai nappulat eivät ole liian kuluneet.
Liukas, svingin aikana alta pettävä jalkine voi aiheuttaa epäonnistuneita lyöntejä ja pahimmillaan polvivamman.
Iida Nikka on GoGolf-valmentaja. Iidan kurssit ja yksityistunnit varaat osoitteesta golfvalmennus.fi.
FedEx Cupissa jo kolmanneksi nousseen Cameron Smithin bägistä löytyy 14 Titleistin mailaa.
Cameron Smith nappasi MarcLeishmanin kanssa viime sunnuntaina päättyneen Zürich Classic -parikisan voiton. Letkeät aussit pitivät viikonlopun aikana keskenään hauskaa kentällä, ja se välittyi positiivisessa mielessä myös tulokseen.
Uusinnassa Smith-Leishman päihitti eteläafrikkalaiset Louis Oosthuizenin ja CharlSchwartzelin.
Viikonvaihteessa loistavasti sujuneiden kierrosten ohella nousi puheenaiheeksi Smithin takatukka. Osittain siksi, että Leishman laittoi päähänsä Smithin hiustyylistä innoitusta hakeneen peruuukin. Toisekseen sen takia, että Smith oli luvannut tyttöystävälleen leikkauttaa takatukkansa pois, kun voittaa PGA Tourilla kilpailun.
Sunnuntaina Smith veti kuitenkin sanansa takaisin: tukkaa ei leikata.
Pelikentällä Smithin takatukka pursuaa Titleistin lippalakin alta, mistä voi päätellä, että aussilla on välinesopimus yhdysvaltalaisen välinevalmistajan kanssa.
Tämä pitääkin paikkansa, sillä hänen bägistään löytyy 14 Titleistin mailaa ja jalasta Footjoyn kengät. Golfvaate- ja kenkämerkki on Titleistin omistama.
Mailoissa huomio kiinnittyy kahteen asiaan. Ensinnäkin suosii puuseiskaa driving ironin ja hybridin asemesta. Toisekseen hän on valinnut raudoikseen Titleistin T100-malliston Black-version.
Sääntöjen mukaan golfkierroksella saa olla mukana korkeintaan 14 mailaa. Toimittaja on sitä mieltä, että vähempikin riittää.
GOLFIN SÄÄNNÖISSÄ määritellään, että pelaaja voi pitää kierroksen aikana bägissään korkeintaan 14:ää golfmailaa. Eri mailoja tarvitaan, koska pallo lentää täydellä svingillä eri mailoilla eri mittaisen matkan. Mitä enemmän mailoja on, sitä pienempi pituusero lyöntien välille muodostuu.
Aiemmin mailojen määrää ei ollut rajoitettu säännöissä. Tätä porsaanreikää hyödynsi muuan LawsonLittle, joka voitti British Amateur -kilpailun 30-luvun puolivälissä kaksi kertaa peräkkäin peräti 31 mailaa bägissään.
Pian tämän jälkeen golfin säännöistä päättäville R&A:lle ja USGA:lle esitettiin, että 14 mailaa tulisi olla golfkierroksella yläraja. Vuoteen 1940 mennessä sääntö astui voimaan eri puolilla maailmaa.
Mailojen alarajaa ei ole säännöissä määritelty. Kierrokselle voi halutessaan ottaa mukaan vain yhden mailan. Itse pelasin kaikki viime kauden kierrokset korkeintaan kymmenellä mailalla. Idea tähän syntyi vähän vahingossa.
OLIN AIEMMIN hankkinut speedgolfia varten todella pienen, jalallisen kynäbägin, joka on tarkoitettu maksimissaan kuudelle mailalle. Viime keväänä korona-aikaan päätin ottaa ensimmäiset golfkierrokset pitkälti ulkoilun kannalta, joten latasin “nuolipussiini” puolikkaan setin mailoja ja lähdin pelaamaan.
Golfkentällä huomasin, että liikkuminen vajaa setti olkapäällä tuntui kevyeltä ja vapaalta. Niinpä päätin jatkaa kokeilua, tosin nostaen mailojen määrän kuudesta kymmeneen. Pian tajusin, etten enää kaivannut täyttä settiä. Pelaaminen oli kivaa, kun kentällä sai käyttää enemmän aivoja pelisuunnitelman teossa ja luovuutta lyöntien toteutuksessa.
Myönnän toki, että välillä esimerkiksi par 3 -reiällä harmitti, jos lyöntimatka sattui juuri kahden rautamailan puoliväliin, mutta elämä ei ole aina reilua.
Lopulta päädyin pelaamaan kaikki kesän kierrokset korkeintaan kymmenellä mailalla aina elokuun PGA:n mestaruuskilpailuja myöten.
Tasoituskierroksia pelasin enemmän kuin 20 vuoteen, eikä händäriin tullut suurta muutosta.
Se nousi vähän, mutta väitän, ettei mailojen karsiminen siihen juurikaan vaikuttanut.
Ainakin itselleni vajaalla setillä pelaamisen hyödyt voittavat haitat. Isoin plussa on kentällä liikkumisen helppous, eikä bägi myöskään vie kotona tai autossa juurikaan tilaa.
Siksi jatkan kymmenellä mailalla myös tulevalla kaudella. Ajattelin tosin viedä kokeilun astetta pidemmälle ja optimoida setin mahdollisimman toimivaksi omaa peliäni ajatellen.
"Iso yllätys oli esimerkiksi se, että driving ironin ja rautanelosen välinen nostokulman ero oli ainoastaan 3 astetta. Toisaalta rautakasin ja pitching wedgen välillä oli teknisten tietojen perusteella eroa peräti 10 astetta. "
SETTINI KOOSTUU seuraavista välineistä: draiveri, väyläpuu, driving iron, neljä rautaa (4, 6, 8 ja PW) sekä 52- ja 58-asteiset wedget ja putteri. Suurin haaste tässä setissä on tietenkin rautamailojen välillä, koska käytössäni on vain joka toinen rauta.
Mailan osalta lyönnin pituuteen vaikuttaa eniten kaksi tekijää: nostokulma ja varsi. Mitä pienempi numero, sitä vähemmän nostokulmaa ja sitä pidempi varsi. Nostokulman vaikutus lyönnin pituuteen on näistä kuitenkin selvästi suurempi. Samasta syystä Bryson DeChambeau lyö raudoilla erimittaisia lyöntejä, vaikka hänen setissään jokaisessa raudassa on tasapitkä varsi.
Vajaan setin optimoinnissa käänsin minäkin katseeni mailojen nostokulmaan eli loftiin. Välinevalmistajan nettisivuilta löytyivät rautojen tekniset speksit, joista ilmenee muun muassa nostokulmat eri mailoilla. Kun vertasin niitä toisiinsa, huomasin, että lofteja muuttamalla voisin saada itselleni paremmin toimivan rautasetin.
Iso yllätys oli esimerkiksi se, että driving ironin ja rautanelosen välinen nostokulman ero oli ainoastaan 3 astetta. Toisaalta rautakasin ja pitching wedgen välillä oli teknisten tietojen perusteella eroa peräti 10 astetta.
Ei siis ihme, että viime kesänä koin mitaltaan erityisen haastaviksi lyhyehköt par 3 -reiät, jos pituus sattui juuri pitching wedgen ja rautakasin väliin. Nostokulmien välisestä suuresta erosta johtuen myös pituusero kyseisten mailojen välillä oli merkittävä.
Henri Satama väänsi golfmailojen nostokulmat sopiviksi.
Jussi Miettinen
NÄIDEN HAVAINTOJENI jälkeen oli helppo ryhtyä nostokulmien optimointiin. Koska Mizunon MP20 HMB -mailani on valmistettu teräksestä takomalla, lavan nostokulmaa voi muuttaa vääntämällä. Sen jätin suosiolla Golf Skyn asiantuntijan tehtäväksi.
Mutta ennen kuin vein mailani pajalle, kävin lyömässä mitat GoGolf Loungessa Trackman-simulaattoriin. Halusin saada varmennuksen siihen, kuinka paljon minkäkin mailan nostokulmaa kannattaisi vääntää ja millainen ero eri mailojen välillä olisi muutoksen jälkeen.
Yleensä rautamailojen välinen ero on noin 9–12 metriä per maila, jos käytössä on täysi setti. Minulla pallojen lentomatka ilmassa vaihteli rautamailoilla Trackman-mittauksen perusteella kuitenkin 9–31 metrin välillä. Isoin ero oli rautakasin ja pitching wedgen välillä: yli 30 metrin kuilu oli paljon suurempi kuin olin kuvitellut. Ei ihme, että viime kesänä olin ongelmissa 125–135 metrin lyönneissä.
VARSIN YLEINEN ero rautamailojen nostokulman välillä on neljä astetta, joten tavoitteenani oli vääntää lapoja siten, että saisin rautamailojen nostokulman eroksi suurin piirtein kuusi astetta. Tämä ei aivan toteutunut, sillä kahta astetta enempää mailojen lapaa ei suositella väännettävän.
Vääntämisen jälkeen rautamailojeni (mukaan on laskettu myös driving iron) nostokulmien välinen ero on 5–7 astetta. Kolmeen pisimpään rautaan (4, 6 ja 8) väännettiin enemmän nostokulmaa eli niitä heikennettiin. Pitching wedgen nostokulma väännettiin kaksi astetta vahvemmaksi.
Esimerkiksi rautakasin ja pitching wedgen välinen ero nostokulmassa pieneni kymmenestä kuuteen asteeseen. Pituusero pallon lentomatkassa kaventui kerralla 31 metristä 19 metriin.
Yhtä suuri pituusero on nyt rautakasin ja rautakuutosen välissä.
Rautakuutosen ja rautanelosen välinen ero on nyt 17 metriä. Aiemmin eroa oli vain yhdeksän metriä. Iso ero johtuu siitä, että rautanelosen carry, eli pallon ilmassa kulkema matka, piteni metrillä, vaikka nostokulmaa heikennettiin kahdella asteella.
Tämä kertoo mielestäni siitä, että moderneissa rautamailoissa on harrastajapelaajillle liian vahvat nostokulmat – ainakin minun lyöntiini suurempi nostokulma sopii paremmin, sillä saan palloon lentämään pidemmälle korkeammalla lentokaarella, mikä on lähestymislyönneissä hyvä asia, koska pallo pysähtyy nopeammin. Tästä kertoo sekin, että vahvemmalla nostokulmalla lyöntipituus rulleineen oli keskimäärin viisi metriä pidempi kuin heikommalla loftilla pitkien rullien takia.
Sitä paitsi vaikka eroa carryssä on rautakuutosen ja rautanelosen välillä nyt enemmän, pituusero on paremmin linjassa muiden mailojen kanssa. Vääntämisen jälkeen ero rautamailojen lentomatkassa on 10–19 metriä, mutta jos pudottaa vertailusta matalalla lentävän driving ironin, ero perättäisten mailojen välillä onkin enää 16–19 metriä.
LÖIN NYT tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sen lisäksi, että sain itselleni toimivan rautasetin, tiedän nyt tarkalleen, kuinka pitkälle lyön eri mailoilla. Uskon, että tästä on suuri apu ensi kesän kierroksilla.
Aikaa koko touhuun kului alle kolme tuntia. Ensimmäinen sessio Trackmanissä kesti alkulämmittelyn kanssa kaksi tuntia. Sen jälkeen nostokulmat väännettiin, mihin kului vartti. Wedge-mailojen nostokulmia en väännättänyt, vaan hankin vanhojen, kuluneiden tilalle uudet.
Lopuksi löin väännetyillä ja uusilla mailoillani puolisen tuntia Trackmaniin selvittääkseni uudet mitat. Palloja löin yhteensä lähes 200, ja vasemman käden etusormessa on tästä muistutuksena kivulias rakko.
Tämä ponnistus kannatti kuitenkin tehdä, sillä olen varma, että se tulee auttamaan minua merkittävästi ensi kesänä kymmenen mailan kierroksillani.
